Ylipaino on globaalinen ongelma, ja esimerkiksi Suomessa miltei jokainen kansalainen laihduttaa silloin tällöin. Aina parin vuoden välein joku keksii jonkin uuden sensaatioimaisen dieetin, jolla laihtuminen onnistuu helposti ja nopeasti ja joita alan lehdet ja konsultit toitottavat ja julkkikset julistavat esimerkiksi muille ja laihtuvat – vähäksi aikaa. Monet dieeteistä herättävät vain hetken hurman, mutta aina silloin tällöin löytyy joku, joka jää elämään muiden klassisten dieettien joukkoon – ja kaikilla niillä on kannattajansa.

Innokkaimmat kannattajat suhtautuvat dieettiinsä kuin uskontoon, ja uskonnoillehan on ominaista, että kriittinen silmä pannaan koipussiin ja otetaan vastaan vain omaa uskoa tukeva uusi tieto. Dieettiuskovaisilla saattaa olla paljon nippelitietoa omasta dieetistä, mutta he harvoin seuraavat terveystutkimuksen koko kenttää. Ja omaa dieettiuskontoa kriittisesti arvioiva tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos sitä edes vahingossa vastaanotetaan.

Kun ylipaino on suuri kansanterveysongelma ja taloudellinen taakka yhteiskunnille, dieetteihin liittyvä terveystutkimuskin on vilkasta. Koko ajan tulee uusia tieteellisiä julkaisuita, joissa tarkastellaan erilaisten ruokavalioiden vaikutuksia. Parhaissa tutkimuksissa kyse ei ole vain laihtumisesta vaan kokonaisterveydestä, ja se on paljon monimutkaisempi asia.

Monimutkaisuutta lisää se, että maailmassa on monenlaisia ruokakulttuureita, ja dieettejä pitää oikeastaan tarkastella osana kokonaista kulttuurista kehystä. Yksittäiset ruoka-aineet vaikuttavat aina koko dieetin ja koko elämäntavan kehyksessä.  Ja ”samassakin” ruoka-aineessa voi olla isoja eroja riippuen kasvatuspaikasta ja -tavasta. Onko käytetty myrkkyjä vai ei? Millainen on hivenainekoostumus? Entä kuidut? Mikrobit? Käsittely?

Myös ihmisten välillä on eroja, sekä etnisiä että yksilöllisiä. Toisilla on hieman toisenlainen aineenvaihdunta ja toinen on perinnöllisesti alttiimpi jollekin sairaudelle tai hän reagoi johonkin ruoka-aineeseen hieman eri tavalla kuin joku toinen. Ja muutoksia tapahtuu jopa yksilön sisällä eri elämänvaiheissa normaalin elämänkierron ja satunnaistenkin tekijöiden vaikutuksesta.

Ja ravintokysymyksiinhän tietysti liittyy koko kehon biokemiallinen systeemi, joka näyttää sitä monimutkaisemmalta mitä enemmän me siitä tiedämme.

Sen vuoksi lopullinen totuus parhaasta dieetistä edelleen odottaa löytäjäänsä.

Karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on yksi jo klassiseksi katsottava dieetti, jolla on kannattajansa. Äärimmäisten karppaajien mielestä hiilihydraatit pitäisi laittaa miltei kokonaan pannaan ja ne tulisi korvata proteiineilla tai rasvalla. Paradoksaalista kyllä, niitäkin on, jotka uskovat runsashiilihydraattiseen ruokavalioon ja laittaisivat pannaan rasvat ja proteiinit.

Joidenkin mielestä taas kasvirasvat ovat kyllä OK, mutta eläinrasvat olisi kiellettävä. Ne, jotka ovat lukeneet hieman enemmän tutkimuskirjallisuutta, sentään sanovat, että on olemassa rasvoja ja rasvoja, eli sekä kasvi- että eläinrasvoissa on sekä enemmän että vähemmän terveellisiä. Tämäkin asia osoittautuu sitä monimutkaisemmaksi mitä enemmän sitä tutkitaan.

Arvostetussa lääketieteellisessä sarjassa Lancetissa julkaistiin juuri melko mittava tutkimus (yli 15 000 henkilöä), jossa tarkastellaan hiilihydraattien vaikutusta kansalaisen elinikään. Tulosten mukaan “Both high and low percentages of carbohydrate diets were associated with increased mortality, with minimal risk observed at 50–55% carbohydrate intake.” Eli sekä runsaasti että vähän hiilihydraatteja sisältävät ruokavaliot näyttivät aineistossa liittyvän lisääntyneeseen kuolleisuuteen.

Niin kuin lukuisissa muissakin tutkimuksissa, tässä havaittiin, että myös runsas eläinrasvojen käyttö näytti liittyvän lisääntyneeseen kuolleisuuteen, kun taas eräät kasvirasvojen ja kasviproteiinien lähteet (vihannekset, pähkinät, täysvilja) näyttivät liittyvän pienempään kuolleisuuteen, joten pelkästään hiilihydraattien osuus ravinnosta ei ole yksin ratkaisevaa.

Onko tämä sitten lopullinen totuus karppauksesta ja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta? Tuskinpa sentään. Tämä on niin monimutkainen asia, että vielä monta tieteellistä julkaisua nähdään, joissa asiaa argumentoidaan moneen suuntaan.

Kun näin on, suhtautuisin kaikkiin erikoisruokavalioihin varauksella. Keskitie näyttää tässäkin parhaalta: kannattaa syödä hiilihydraatteja kohtuullisesti. Ei siis paljon eikä vähän. Sama koskee rasvaa ja proteiinia. Ruokavalio on vähän niin kuin parlamentaarinen demokratia. Jos ruokavaliosi on riittävän monipuolinen, se ei ehkä ole aivan optimaalinen, mutta vältät pahimmat virheet.

Paras on monesti hyvän vihollinen: kun hakee vain parasta, ei saa edes hyvää.

(Seidelmann et al. DOI:https://doi.org/10.1016/S2468-2667(18)30135-X)

 

Kirjoittaja: Erkki Kauhanen

dream navigator , Helsinki, Finland

One Comment

  1. Erittäin hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä. Ihminen on aina ollut ’sekasyöjä’. Olemme saaneet ravinnostamme monenlaisia rasvoja, eivätkä niistä kaikki ole olleet yksinään tarkasteltuna terveellisiä, silti meistä tuli planeetan hallitseva laji juurikin sen takia, että olemme niin vapaita syömäreitä. Meille kelpaa melkein mikä tahansa, ja se teki ihmisestä, ruumiillisilta avuiltaan heikosta lajista planeettaa terrorisoivan tuholaisen.

    Toki ruokavalion rajoittaminen ja täsmentäminen on auttanut meitä elämään pidemmän ja terveemmän elämän. Ei ravintosuosituksille voi täysin persettä näyttää. Mutta kuten mainitsit: keskitie on parempi ja vähemmän vahingollinen kuin pakonomainen täydellisyyden tavoittelu.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s