Kun ihmisten kanssa juttelee, syntyy kuva, että narsistit johtopaikoilla ovat tavallisempia kuin ennen. En tiedä, onko se totta, mutta jos on, se saattaa liittyä siihen ilmapiiriin, jota nyt lietsotaan trendinä: työelämä kovenee, stalineille on taas tilausta.

Tässä ilmapiirissä narsistinen psykopaatti saattaa vaikuttaa kuin taivaan lahjalta johtokunnan silmissä. ”Alaiset ovat laiskoja, epäpätevät pannaan kuriin. Nostamme tehokkuutta, jonka esteenä on tähän asti ollut henkilöstö.”

Narsisti ei arvosta ketään, eikä varsinkaan alaisiaan eikä työtovereitaan, ja hän käyttää heistä kovaa kieltä, kun he eivät ole kuulemassa. Firman johtokunta tai hallitus, joka haastattelee mahdollisia kandidaatteja, nyökyttelee: nyt tulee puikkoihin rautakädet. Narsisti ei arvosta ketään, mutta mielistelee lipevästi ylempiään, voittajia, joiden joukkoon hän itseoikeutetusti kuuluu.

Mutta narsistilla on aina vähintään kolmet kasvot.

Ensimmäiset ovat säteilevät ja karismaattiset. Ne ilmentävät ylemmille ja yhteiskunnalliseen julkisuuteen narsistin julkista haavekuvaa jollaisena hän haluaa itsensä nähtävän ja jollainen hän olisi jollei hänen ympärillään olisi pelkkiä nollia. Siksi, kun narsistista alkaa kierrellä juttuja, ylemmät eivät usko niitä: niin ihana ja pätevä ihminen.

Toisena ovat narsistin hirviökasvot, jotka saavat nähdä vain hänen ympärillään olevat nollat, eli alaiset, lähimmät työtoverit ja perhe.

Kolmannet ovat Dorian Grayn kasvot, jotka narsistijohtaja näkee peilissä, kun hän on yksin. Niiltä heijastuu yksinäisyys, ahdistus ja pelko. Ja pelon synnyttämä raivo, joka kohdistuu niihin hänen ympärillään oleviin syyllisiin, jotka estävät häntä olemasta sitä mitä hän oikeasti on, menestyvä ja ihana ihminen.

Narsistijohtajan lähipiirissä ovi käy tiuhaan. Osan nollista hän kiusaa ulos, samoin ne, joiden hän vaistoaa näkevän hänen roolinsa läpi. Osa alaisista lähtee itse. Kukaan alainen ei ole pätevä narsistijohtajan silmissä, sillä hän epäonnistuu jatkuvasti, mutta ei näe, että se johtuu hänestä itsestään, koska hän on mahdollisimman huono ihmisten johtaja. Syy on aina epäpätevien alaisten.

Narsistin johtama organisaatio voi toki menestyä. Mutta jos niin käy, se tapahtuu johtajasta huolimatta, ei hänen ansiostaan. Alaiset ovat niin päteviä.

Narsistinen psykopaatti on traaginen ihminen. Narsismin syynä ovat varhaislapsuuden sielunvammat, jotka opettivat viattomana syntyneen lapsen jo varhain elämään kaksoiselämää. Sisäiset tunteet ja tarpeet ja ulkoinen hahmo eriytyivät.

Ehkä hän sai lämpöä vain suorittamalla, näyttelemällä ulos päin sellaiset kasvot, joita joku tärkeä Toinen, ehkä isä tai äiti, vaati rakkautensa lunnaiksi.

Narsisti voi herättää ansaittua sääliä, mutta se ei ole riittävä syy siihen, että heitä nostetaan organisaatioiden johtopaikoille, kun rekrytointilausuntoja liukuhihnalta tekevät psykologifirmat eivät kykene tunnistamaan näitä vammaisia. Narsisti on suuri näyttelijä (ja teatterissa ja elokuvateollisuudessa heitä onkin aina ollut). Hän kyllä osaa näytellä työhaastattelun ajan ja muulloinkin silloin, kun hänen edessään on henkilö, jolla on valta häneen nähden. Silloin hän säteilee karismaa ja viisautta.

Koskaan ei pitäisi tehdä merkittävää rekrytointia kartoittamatta henkilön entisten alaisten tietoa henkilön ei-julkisista kasvoista. En tiedä, miten sellaisen toteuttaisi ja miten laki sellaiseen suhtautuisi, mutta jos laki on sellaista vastaan, lakia pitäisi muuttaa.

Kansalaisen kannalta narsistisen psykopaatin alaiseksi joutuminen on vakava paikka. Narsisti ei muutu, sitä on turha odottaa. Se vaatisi pitkän ja taitavan terapian, johon narsisti ei mene, sillä hän ei tiedä olevansa vammainen.

Myrkyllisessä työympäristössä pitkään eläminen vammauttaa. Jos on aika harkita työpaikan vaihtoa, narsistinen johtaja on siihen hyvä syy. Luota siihen, että jossain on jokin työ, johon sinä sovit kuin nakutettu ja jossa johtaja ei ole mieleltään sairas tai luonnevikainen.

Kirjoittaja: Erkki Kauhanen

I am a "dream navigator" (therapeutic hypnosis practitioner), Helsinki, Finland