On upeaa kävellä tai juosta yksikseen muutaman kilometrin lenkkiä illalla tai aamun varhaistunteina. Kaikilla on oma tapansa tehdä se. Jotkut ajattelevat koko ajan työasioita tai perhehuolia, toiset taas katselevat ympärilleen luonnon tapahtumia, kuka mitäkin. Mutta ainakin minulle käy juostessa niin, että minä uppoan siihen niin kuin keveään sumuun, ja mielestä haihtuu kaikki muu. Päällimmäisenä ovat kehon tuntemukset, kuten jalkojen liike ja kehon rytmit ja hengitys, ja vain jollain tajunnan nurkalla sitä tulee seurattua reittiä, liikennettä, liukkautta tai märkyyttä. Mieli on supistunut jonkinlaiseen valveilla olemisen ja ei-olemisen välimaastoon, ja korkeammat aivotoiminnot ovat lomalla. Se on itse asiassa eräänlainen transsitila.

Transsit ovat luonnollisia tiloja, joita meillä kaikilla on päivän mittaan monta kertaa. Olemme erilaisissa transseissa monta tuntia joka päivä. Olet transsissa esimerkiksi, kun katsot televisiosta Game of Thrones -sarjaa ja uppoudut siihen niin, että tajunnan piiri rajautuu hetkittäin vain elokuvan tapahtumiin.

Olet transsissa myös, kun luet hyvää kirjaa. Voit olla transsissa myös, kun seuraat keskittyneesti kalvosulkeisia työpaikan kokouksessa. Transsit tulevat ja menevät, luonnollisena osana tajunnan koreografiaa. Niille on ominaista erityinen keskittyneisyys, joka suuntautuu johonkin kapeaan ärsykevirtaan ja rajaa ulos suurimman osan muusta. Työskennellessämme vaikka tietokoneen ääressä tai kaivinkoneen puikoissa muutaman sekunnin tai minuutin mittaiset transsit vaihtelevat ulos päin suuntautuneen tarkkaavaisuuden tai analyyttisen ajattelun tai sosiaalisen viestinnän tilojen kanssa.

Joidenkin mielestä on myös olemassa kulttuurisia transsitiloja, jotka ovat pysyviä huomion ja ajatuksen rajoituksia, jotka sulkevat pois joitain ajatusratoja ja ylläpitävät toisia. Tässä toki sanaa käytetään hieman eri merkityksessä, mutta vaikutus voi olla sama: pidät totena jotain ja suljet muut vaihtoehdot pois niin, että ne eivät nouse tajuntaan edes vaihtoehtoina.

Mutta siitä lenkkeilyn sumusta. Se on aito transsitila. Ja transseille on ominaista mielen herkistyminen suggestioille, myös itsesuggestioille. Monissa buddhalaisissa kouluissa tunnetaan kävelymeditaatio, joka on lähisukuinen asia: annetaan kävellessä mielen siirtyä ponnistuksettoman olemisen ja mihinkään kiinnittymättömyyden tilaan. Kävelemisen tai juoksemisen rytmi on niin kuin shamaanirumpu, joka rummuttaa sinun matkasi. Se on oiva tila tehdä itsesuggestioita.

Suggestio on lause, joka kertoo jonkin tavoittelemasi tilan, esimerkiksi: ”Joka henkäyksellä poistan mielestäni stressiä ja painetta, ja sen ansiosta olen tänään rauhallisempi ja pontevampi kaikissa tilanteissa”

Tai: ”Koko kehoni virkistyy juoksemisesta ja aineenvaihdunta vilkastuu… näläntunteeni ei kuitenkaan kasva, ja minä pudotan painoani nopeammin kuin ennen.”

Itse keksit omia tavoitteitasi tukevia lauseita lisää niin paljon kuin haluat. Yhdelle lenkille ei kannata ottaa monta eri suggestiota, vaan kannattaa työskennellä yhden suggestion kanssa ainakin joitain päiviä tai viikkoja, ellet peräti tee siitä pysyvää rituaalia.

Lauseen aivoton toistaminen pelkkänä sanarimssuna ei ole tehokasta, vaan siinä pitää olla tunne mukana, sisäistetysti. Lausetta ei tarvitse toistaa koko aikaa vaan mieluummin muutaman kerran peräkkäin, ja ehkä pari kolme sellaista rypästä lenkin mittaan.

Kirjoittaja: Erkki Kauhanen

I am a "dream navigator" (therapeutic hypnosis practitioner), Helsinki, Finland